Hei! Olen ReiluTreeni K9-yrityksen perustaja. Vuonna 2025 lähdin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaa: avata oma treenihalli ja kouluttaa siellä koirakoita.

Opiskelin Kannuksen kennellinjalla elokuusta 2019 heinäkuuhun 2021 ja viimeistelin opintoni Salpauksessa valmistumalla eläintenhoitajaksi tammikuussa 2024. Syksyllä 2025 aloitin eläintenkouluttajan opinnot Salpauksessa. Aiemmin toimin kevytyrittäjänä ja koulutin yksityistunneilla haasteellisesti käyttäytyviä koiria.

Kouluttajana olen empaattinen, kannustava ja johdonmukainen. Jokaisessa treenihetkessä painotan onnistumisen tunteita sekä koiralle että omistajalle. Otan aina huomioon koiran hyvinvointitekijät ja tunnetilat. En epäröi helpottaa tehtäviä, jos näyttää siltä, ettei koira niistä kykene suoriutumaan ilman kohtuuttoman kovaa paineistumista. Käytän koulutuksissa positiivista vahvistamista.

Eläimet ovat aina olleet suurin intohimoni. Perheessämme on ollut kissoja, joita olen sekä kouluttanut että virikkeistänyt. Heti kun opin lukemaan, aloin opiskella eläimistä: Heinolan kirjaston eläinkirjat on luettu moneen kertaan ja myöhemmin tietoa etsin verkosta. Ala-asteella olin vannoutunut tallityttö, mutta kiinnostus koiriin kasvoi nopeasti. Koska minulla ei vielä silloin ollut omaa koiraa, lenkitin naapurini iäkästä havannankoiranarttua päivittäin parin vuoden ajan ja koulutin siltä remmirähinän pois.

Oman koiran sain 13-vuotiaana, samaan aikaan kun siirryin yläasteelle. Kaiku oli lagottonarttu. Tämän koiran koulutin kisatasolle agilityssä, tokossa ja rally-tokossa. Valitettavasti Kaikua ei oltu terveydellä siunattu. Kaiku sai kinnerten nivelrikkodiagnoosin jo 2,5- vuotiaana. Kipulääkekuureja oli satunnaisesti, jolloin kisahaaveet sai haudata. Ennen diagnoosia ehdimme kilpailla agilityssä epiksissä ja startata ensimmäiset ja viimeiset viralliset rally-tokokisat. Kaiku jouduttiin lopettamaan vain 5-vuotiaana alati pahenevan ääniarkuuden vuoksi. Se ei kyennyt enää ollenkaan palautumaan pelottavista äänistä.

Yläasteikäisenä vedin muutaman kerran paikallisen koirakerhon koirakoulua ja silloin syttyi kipinä muiden koirakkojen koulutukseen. Tarjosin myös maksuttomia yksityistunteja tuttavani nuorelle kodinvaihtaja-saksanpaimenkoiralle. Agilitykentällä se suorastaan pelkäsi erilaisia esteitä. Koulutuksissani keskityttiin koiran itsevarmuuden nostamiseen ja lopulta koira mm. rakastui putken suorittamiseen.

Kaikun menetyksen jälkeen pohdin seuraavan koiran ottamista rauhassa. Muutin takaisin Heinolaan ja hankin kaksi rescue-marsua. Myöhemmin muuttaessamme kumppanini kanssa omakotitaloon marsujen määrä on kasvanut ja kasvatankin niitä pienimuotoisesti. Lisäksi talossa asustelee kaksi pääkallotorakkaa.

Keväällä 2022 hain nykyisen koirani kotiin, nyt 3-vuotiaan Jekun, joka on käyttölinjainen australianpaimenkoirauros. Harrastamme agilityä, tokoa, rally-tokoa ja paimennusta. Agilityssä olemme käyneet muutamissa epiksissä. Jekku on melkoisen haastava koira: terävä & kiihkeä. Koulutus yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi (kodin ulkopuolella) on vielä kesken, vaikka harrastuskentillä Jekku onkin oikein pätevä. Jekulla on ollut ja on edelleen erilaisia terveysongelmia, jotka varmasti vaikuttavat sen käytöshaasteisiin ainakin osittain.